Kisu

En tarkoita sitä muusikkoa. Tarkoitan Hesarissa ilmestyvää Kisu-sarjakuvaa.

Luin ko. sarjakuvan tänään(/eilen). Siinä androgyyni Kisu löytää koirankakkakasan, jossa on pystyssä tupakantumppi. Ensimmäisen ruudun "Kisu näkee" ja toisessa ruudussa jatkuva "koirankakan!" -teksti etenee loogisen oivalluksen ("Kakassa on tupakantumppi") kautta viimeisen ruudun tarinankerronnalliseen kliimaksiin, joka kuuluu: "Noin käy kun tupakoi, sanoo Kisu."

Luettuani ihmettelin syvästi tätä sarjakuvaa. En löytänyt siitä mitään hyvää. Tarkistin sitten interneteistä, mitä tästä olisi pitänyt saada irti. Suora lainaus HS:n jutusta, jossa selvitetään Kisun taustoja:

"Kisu on avoin pohdiskelija, joka kummastelee ja tutkii maailmaa", jatkaa sarjakuvataiteilija Katja Tukiainen luomansa hahmon esittelyä. "Hänen suuhunsa voin laittaa pieniä oivalluksia, joissa piilee syvää viisautta."

Jassoo. Mielestäni sarjakuvassa ei ollut oivalluksia, saati sitten niissä piilevää syvää viisautta. Mielestäni sarjakuva oli huono. Se oli typerä yksinkertaisuudessaan ja visuaalinen ilmaisu oli heikkoa. Sen ilme voinut olla lastenkirjasta, ellei se olisi aiheuttanut niin paljon hämmennystä ja raivoa silmääiskevine katteineen. Luin myös, että tämän takana oleva henkilö on kaksinkertainen maisteri, ja tuleva tohtori. No, ehkä minullakin on sitten vielä toivoa.

Sisäinen lapseni on varmaankin kuollut, kun en ymmärrä Kisun viisautta. Terveysvalistuskin on kiva juttu, mutta ei suomalaisia lapsia mielestäni tarvitsisi näin pahasti aliarvioida. Tämä sarjakuvaa uppoaa siihen samaan lässytysgenreen, mitä tuntuu nykyään olevan Pikku Kakkonen täynnä. (Kirjoitin noin tarkoituksella. *tähän silmää iskevä Kisu*) Siitä voisi kirjoittaa lisää, mutta en tee niin tässä.

"Kisu on tehty nimenomaan lapsille, mutta myös aikuisille. Siitä voi löytää sekä hauskaa huumoria että filosofisen tason."

Valistunut arvaukseni on, että hyvän naurun tai syvemmän viisauden sijasta tästä sarjakuvasta saa syövän - ja suuremmalla todennäköisyydellä kuin tupakoimisesta.

puhelinmyyjät/myynti

Tässä on sellainen konsepti sitten keksitty, että oksat pois. Ai että, miten mieltä piristää puhelinmyyjän soitto.

Olet kassalla. Sinulla on paljon ostoksia. Sinulla on myös epäkäytännöllinen kassi/lapsi/eläin mukanasi. Olet maksamassa.

Kas, puhelin soi. 050-jotain. Onkohan tämä nyt se soitto sieltä kauan tavoitellusta työpaikasta?

-Minä Minälä.
-No se on Joku Idiootti Maailman paskimmasta firmasta päivää. Olisiko sulla hetki aikaa?
-No ei oikeestaan.
-Olisin tässä näitä lehtiä kaupannu. Teille on tullu tälläne Tieteen Kuvalehti muutama vuosi sitten ja teille olis tässä tälläne tarjous --
Kassa: Neljätoistaviiskytfjuurttonofemtti.
-Että aikasemman tilaajan etuna saisit nyt --
-En oo kiinnostunu. (Kätesi eivät ole vapaana, pidät puhelinta korvallasi olkapään avulla.)
-kolme numeroo hintaan 17e/kappale ja ihan ilman postikuluja. Sen jälkeen --
-En oo kiinnostunu, ymmärrätkö?
-alkais sitten normaalihin --

Puhelin putoaa maahan, kassi/lapsi/eläin herkiää otteestasi samaan aikaan ja maksaminen epäonnistuu, "Sirua ei voitu lukea, anna kortti kassalle." Kassa kehoittaa hämmentyneenä: koita uudestaan. Keräät tippuneet kassin/lapsen/eläimen ja puhelimen, maksat ja poistut nolostuneena pakkamaan ostoksia. Siinä pakkailessa käyt tarkkaan läpi mielessäsi, että miltä äskeinen näytti muiden silmissä.

Puhelinmyynti on kiva juttu, jos töitä on niukasti tarjolla, ja haluat välttämättä tehdä sitä työksesi. Sen lisäksi siinä on kivaa ei mikään. Myyjillä on tavalliset puhelinnumerot, joista ei tiedä, onko soittaja puhelinmyyjä vai kauan sitten kadonnut veljesi. Myyjät eivät myöskään ymmärrä sanaa ei. Heille tilannetaju on täysin vieras käsite. Puhelinmyyjien mahdollisuus työskennellä myös iltaisin tarkoittaa meille muille sitä, että illallakaan et ole turvassa näiltä symppiksiltä. He tuntuvat aistivan, milloin asiakas on esim. krapulassa, palaverissa puhelin äänelliselle unohtuneena, kaupan kassalla tai muussa vastaavassa puhelua kaipaavassa hetkessä.

Toki jostain se raha pitää tehdä, mutta uskoisin, että teillä - puhelinmyyjät - olisi mahdollisuus kykyjenne puolesta tehdä jotain muutakin työtä. Jotain sellaista, mistä ei aiheudu näin paljoa mielipahaa.

sunnuntainen krapulaton tv-katsaus

On ehkä hieman helppoa parjata primetimen ulkopuolella esitettävää ohjelmistoa, mutta teen niin kuitenkin. Aamukahvin lomassa avasin television ja sain, mitä odotin.

Normaalisti en katso televisiota kuin krapulassa tai seuraksi. Ensin mainittu tapahtuu useimmiten sunnuntaiaamupäivisin, jolloin eilinen vielä kummitelee hautansa takaa ja siivilöi ohjelmaripulin siedettäväksi viihdesoseeksi. Tällä kertaa krapulaa ei ollut ja television avaaminen kostautuikin ankaraksi virhearvioinniksi:

"Kauneus"leikattuja haahkoja sovittamassa useampaa kokoa liian pieniä rintaliivejä, kansan syviä rivejä menossa naimisiin televisiokameroiden edessä/kanssa, kuvottavan ylipainoinen mies puhumassa toisella kotimaisella Jeesuksesta, pilalle hemmoteltu yksin muuttava psykologian opiskelija valittamassa 70 neliön asunnosta "mutku täälei pysty pitää kutsui" ja kasarisarjan henkilöt imitoimassa näyttelemistä ymmärtämättä, että ei se sarja muutu yhtään sen paremmaksi kymmenennelläkään uusintakerralla.

Postalkukantaiset hipsterinvaistonikaan eivät auttaneet tulkitsemaan mitään näistä ironisen hauskoiksi. Toisaalta minun olisi ehkä pitänyt muistaa, miksi en kovin usein tv:tä avaakaan. Seuraavan kerran koitan tähdätä ruudun ääreen vain Avaran luonnon tai hyvän futispelin aikoihin.

internetyhteys

mokku-mokku-laa-a kiipes langalle
tuli lataus rankka, intternetin vei
voimakas isku korjas yhteyden
mokku-mokku-laa-a kiipes uudelleen

Siinä oodi mokkulani tuottamalla stabiilille ja vikkelälle internetyhteydelle. Kertaakaan en ole halunnut vahingoittaa sinua, enkä ole ikinä ajatellut mitään pahaa sinusta. Kiitos antoisasta yhteistyöstäsi, jatkukoon se ikuisesti.

loman jälkeinen maanan -- eikun torstai

Olisi muutakin kirjoitettavaa nyt pienehkön tauon jälkeen, mutta kirjoitan tauolta palaamisesta.

Olin lomalla ja se oli mukavaa. Lomalta palaaminenkin tuntui ajatuksena mukavalta, pääsee taas paiskomaan hommia ja suorittamaan opintoja sekä kaiken lisäksi tietenkin kehittämään itseään. Ei se ole niin paha.

Kaukaa viisaana varasin lomalta palaamiseen myös yhden "ylimenopäivän", joka oli eilen. Pääsin jopa ajoissa nukkumaan. Ei vieläkään mitään paniikkia. Hommaa on paljon, mutta kyllä siitä selvitään.

Jotenkuten nukutun yön jälkeen huomasin kuitenkin hautautuneeni valtavaan työmäärään. Tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä - tai pyytämättä, mutta koulun Moodle-pohja katsoo kirjanmerkkiriviltä tuomitsevasti ja tunnen kandikirjojeni haukkuvan minua selkäni takana häviäjäksi.

Tuttuun tapaan paineen alla en murru, vaan siirryn sijaistoimintaan, kuten tämän kirjoittamiseen. Kohta luultavasti käyn läpi kaikkien mahdollisten yhteisöpalvelujen feedit ja suunnittelen uusia hankintoja ja sitten on jo nälkä ja sitten ei voi tehdä mitään älyllistä kun verenkierto on mahassa ja -- kello onkin kuusi illalla, päivä pulkassa.

Toivotaan nyt, että tänään saisi edes jotain aikaan.

Edit: Siivoaminen unohtui mainita sijaistoiminnoista. Melkein varmasti sanoisin, että ainakin pyykit on pesty ja pölyt pyyhitty päivän päätteeksi.