torstai 30. toukokuuta 2013

häviäjä

Kysymyksiä sille saatanan epäonnistujalle, joka rikkoi mun pyörän:

Kuinka tarpeeton ihminen voit olla? Kuinka olet niin saatanan typerä, että mankeloit toisen pyörän ajokunnottomaksi, kun et osaamattomuuttasi saa murrettua lukkoa?

Miksi valitsit juuri mun pyörän? Vanhan pyörän, jolla myyntiarvoa ei ole ollenkaan, mutta käyttöarvoa senkin edestä? Kävikö mielessäsi, että joku voisi vaikka tarvita sitä joka päivä? Ajattelitko hetkeäkään, että teet nyt jotain uskomattoman typerää?

Minkä takia päädyit kyseiseen ratkaisuun? Ravisteltiinko sinua vauvana? Etkö saanut juuri sitä äksönmäniä/barbia/jotain, joka kaikilla muilla oli? Tykkäsitkö salaa iskästä tai äiskästä hieman enemmän kuin olisi pitänyt? Vai oletko kenties muuten vaan ihan saatanan onneton yksilö?

PS. Haista vittu.

perjantai 17. toukokuuta 2013

windows-hetki

Halauan aivan aluksi laittaa kuvan tänne pitkästä aikaa. Miksikö? Siksi, että mun blogiin on tultu oikeiden hakusanojen kautta. Kaksi kertaa.




Noin. Sitten asiaan.

Olen Windows-mies. Tietokone on PC ja käyttöjärjestelmänä pyörii Windows 7, tietenkin. Puhelin on Windows Phone, mikäs muukaan. En omista Applen tuotteista kuin iPodin, jonka senkin sain lahjaksi viitisen vuotta sitten. (En voi kehua sitä tässä, koska sittenhän jutun pohja katoaisi.) Valinta Billin ja Steven välillä on selvä, rikkaamman ja elävämmän kelkassa mennään.

Koen olevani kotona Windowsin kanssa ja osaavani käyttää sitä tuloksellisesti. Se on helppo toimintaympäristö ja vianmääritys on helppoa. Kaikki on hyvin.

Paitsi. Kun on kiire ja aikaansaanti olisi tärkeää, meillä on Windows Update. Esimerkkinä tuossa muutama päivä sitten: olin lähdössä luennolle, jossa olisin tarvinnut konetta. Paljon. Olin ladannut koneen akun täyteen ja olin sammuttamassa konetta. Sisäinen puheeni meni jotenkin näin: "ja tuosta sitten sammuta onpa kiire tai on tässä vielä aikaa jos menen pyörällä noin painettiin... oliko tossa päivitysmerkki tossa sammuta-napin vieressä ei, ei tää ei oo todellista" Asennetaan päivitystä 6/31... Älä sammuta konetta tai poista koneen virtajohtoa "EIII VIT--"

Kone ei lähtenyt mukaan, myöhästyin luennolta ja elämäni lyheni vitutuksen myötä vuosilla.

Koin Windows-hetken.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

itsensä brändääminen

Voi Jeesus. Tämä oli joku aika (varmaan jo vuosia) sitten jonkun aikakausilehden kannessa: BRÄNDÄÄ ITSESI! Juttu koski itsensä brändäämistä netissä. Sisältö meni jotenkin niin, että kun tekee itsestänsä brändin netissä, menestyy ja saa lukijoita ja seuraajia ja ikuisen autuuden. Rupesinkin siinä sitten ajattelemaan, millainen minä olen netissä?

Aikaansa seuraava? Ei. Ympäristöaktivisti? Ei. Teknologian asiantuntija? Ei. Terveysfriikki? Ei. Violetti? Ei.

Oletetusti minun tarvitsisi luoda itsestäni tietynlainen kuva, identifioida itseni jonkin alan asiantuntijaksi tai ainakin perehtyneeksi harrastelijaksi. Minun tulisi twiitata (v...u mikä sana ja tiedetään, Twitteristä on myöhäistä valittaa, sehän on jo täällä!) vain tietystä aihepiiristä muita aikaisemmin, kiinnostavammin ja itseironisemmin (Stubb on itseironinen, miksen siis minäkin). Minun kuuluisi pitää blogia, ja verkostoitua alani blogosfääriin. Facebookia voi käyttää, mutta se on niin out. Sielläkin kuitenkin pitäisi profiilin ja muun sisällön olla sellaista, että firma kuin firma ottaisi minut töihin sen perusteella, ja maailman jokainen isä pitäisi minua varteenotettavana aviomiehenä tyttärelleen.

Tämän jälkeen minun pitäisi myös seurata jatkuvasti kaikkia näitä kanavia, jotta en missaisi mitään olellista ja pysyisin verkostoissani pinnalla. Tämä kaikki pitäisi kuitenkin hoitaa niin, että ehtisin ottaa tarpeeksi ruoka- ja omakuvia Instagramissa. Ja lisäksi liittää niitä hästäkejä. Ne kun kuuluvat joka paikkaan. Valmistuessani luultavasti minun todistuksessani lukee

@viktor @VaasanYliopisto, #filosofian #maisteri #viestintätieteet #toukokuu #leijonat #mmkisat #valmistuminen


Ai niin, pitikö sitten vielä ehtiä opiskelemaan, käymään töissä, harrastamaan ja mahdollisesti vielä näkemään ihan kavereitakin? Ihan kasvokkain ja fyysisesti samassa paikassa? Tietenkin.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun oma persoona ja kiinnostuksen kohteet ulottuisivat oman brändin ulkopuolelle? Kelle siitä voi kertoa? Saako siitä päivittää sosiaalisessa mediassa? Omaa brändiä ei ainakaan sovi laventaa, miten sitten kukaan kiinnostuisi minusta tai ryhtyisi seuraajakseni missään?

Vastatakseni vihdoin kysymykseen itsestäni netissä: olen brändäämätön. Minusta voi saada kuvan valittajana, valokuvaajana, jalkapalloilijana, opiskelijana, mielisairaana tai jonain muuna, mutta en ole mikään vain yksi noista asioista. Olen ihminen, joka on kiinnostunut monesta asiasta, mutta jonka ei kuuluisi viettää näin paljon aikaa online. Aivan kuin monen muunkaan ei kuuluisi.

On toki olemassa onlineminä ja normiminä. Onlineminä voi olla brändätty ja normiminä sitten ihan se, kuka oikeasti on. Hyvää skitsofreniaa sitten vaan.

maanantai 13. toukokuuta 2013

kännykkäpeli

Ihastuin joku muutama vuosi sitten peliin nimeltä Bejeweled Blitz. Sitä pystyi/pystyy pelaamaan Facebookissa ja sen saa ladattua mm. Xboxille. Jos joku ei tiedä, siinä siirrellään erilaisia helyjä kolmen tai enemmän riveihin, jolloin ko. rivi tuhoutuu ja saa pisteitä. Sitä voi pelata joko aikaa vastaan tai siihen asti, kunnes siirtoja ei enää ole. Se on kaiken kaikkiaan huikea peli, johon jää koukkuun. Jotkut jopa niin paljon, että piti oikein lähettää kutsuja Facebookissa pelaamaan sitä ja päivittää, kuinka paljon pisteitä minäkin kertana sai. Ja tiedoksi: en sanonut tuota hyvällä. Pelikutsujen lähettäminen Facebookissa on suoraan saatanasta.

Tuossa taannoin hankin älypuhelimen. (Apua! Kellään muullahan ei sellaista vielä ole.) Siihen piti hakea sitten erilaisia pelejä, kuten mm. vihaisia lintuja, muurahaisen murskausta, pasianssia – tottakai, line runneria yms. Olin kuitenkin kovasti pettynyt, kun omaan puhelimeeni ei löytynyt ilmaisversiota Bejeweledistä, eikä kai maksullistakaan (en ole varma, ja pihi kun olen, en ole raaskinut tarkastaa). Onneksi sitten kuitenkin joku rehellinen kusettaja oli kehittänyt pelin nimeltä AE Jewels. Se toimii lähes identtisesti Bejelewedin kanssa ja olenkin pelannut sitä paljon.

Sattui kuitenkin niin, että peli otti ja vaati päivityksen. Kuuliaisena älypuhelimena puhelimeni päivitti sen muiden tuikitärkeiden sovellusten ohella (kuten mm. Alkoon! tai Duke Nukem Soundboard). Päivityksen jälkeen AE Jewelsiini on kuitenkin ilmestynyt äärimmäisen kiusallinen bugi. Se ei muista enää tehtyjä huipputuloksia.

Koska nykyihminen määrittää itsensä Facebook-ystäviensä, -tykkäysten, Twitter-seuraajien tai bloginsa lukijoiden (mulla on jo kaks! kiitos molemmille) perusteella, koen itseni hieman vajavaiseksi. Minulla on keskimääräisesti ensimmäisiä, seuraavia tulee hieman heikommin, kolmansia jotakuinkin saman verran, ellei vähemmän ja neljänsiä sitten kaikista huonoiten. Olin kuitenkin saanut pidettyä itsetuntoni edes jotenkin pinnan yläpuolella AE Jewelsin ennätysten avulla. Huipputulos oli ennen päivitystä monta sataa tuhatta ja mieli siten tasapainossa. Sitten kuitenkin tuli päivitys ja tuhosi kaiken. Nyt kovalla työllä ennätykset eivät pysy muistissa, ja epätoivon hetkellä ennätystä tarkistaessa se näyttää pyöreää nollaa. Tätä kun lähtee sitten nostamaan ja tulos jää heikoksi, peli morkkaa minua NEW RECORD! -ilmoituksellaan. 25 567.

Rapiat 25 tuhatta ei ole ennätys. Se on kasa paskaa. Peli ei kuitenkaan tajua, että en ole enää mikään lapsi ja minua ei tarvi kehua jokaisen töherretyn pääjalkaisen jälkeen. Saatana. Ilmeisesti arvon AE Jewels ei ymmärrä, kuinka suuri loukkaus tuollainen päähäntaputtelu on kunnianhimoani ja persoonaani kohtaan.

En enää voi siis määrittää itseäni edes hohdokkaan timanttipelin huipputuloksen avulla. Olen täysi nolla, en mitään. Olen toivoton. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?

perjantai 10. toukokuuta 2013

ruoka

Minulla on syömishäiriö.

Ei bulimia, ei anoreksia, ei ortoreksia, ei mikään -ia.

Kutsun sitä lihavan miehen syndroomaksi. Ruoka on hyvää ja kotona on kivaa. Jos minulla on lomaa, tai olen itse sitä itselleni ottanut, en tiedä mitään parempaa keinoa rentoutua kuin äärimmäinen laiskuus. (Nyt puhutaan siis viikonlopuista tai muista lyhyistä ajanjaksoista.) Tähän kuuluu usein tv-sarjoja, elokuvia, nettiä yms, mutta aina ruokaa. Hyvää sellaista. Tai ainakin parasta ja helpoiten saatavilla olevaa.

Ellen liikkuisi näin paljoa, olisin luultavasti erittäin lihava mies. Syön melkein mitä vain kaapista löytyy, tai jos ei löydy, kehittelen jotain. Tämä voisi olla todella huolestuttavaa, ellei tämä olisi juurikin parhaita tapoja tyhjätä ihmisen kovalevy. Asioita on yllättävän paljon helpompi kestää ja tehdä, kun lataa akkunsa olemalla tekemättä mitään. Paitsi tietenkin syömättä. Syöminen on tärkeää.

Miksi sitten kirjoitan tästä tänne? No, mietin tässä juuri, jaksanko paistaa jauhelihaa. Kello on puoli yksi yöllä.

Edit. Ruoka on vallannnut mieleni! En näemmä kirjoita enää muusta.

Edit2. Nyt toivon, että kukaan tämän uhri ei lue tätä ja pahoita ainakaan liikaa mieltään. Ehkä en enää kutsu tuota tuolla nimellä epäselvyyksien vuoksi. :D -> :(

lauantai 4. toukokuuta 2013

elintapojen muuttaminen

Jatketaan nyt sitten naistenlehtiteemalla.

Minkä takia sitä pitää luvata itselleen aina tietyin aikavälein, että "nyt muutan elintapoja, en syö karkkia/sipsejä/pikkulapsia tms"? En ainakaan itse edes ole loputtoman huonossa kunnossa, mutta silti täytyy tehdä näitä "täyskäännöksiä." Aivan kuin olisin jollakin tapaa parempi tai onnellisempi, jos en nyt jonkun tv-ohjelman lomassa vetäisi popcornia naaamaan tai söisi juopotteluillan aikana muutamaa kourallista sipsiä. Tai ostaisi illalle sipsipussia ja jäätelöpakettia, kun elämä niin potkii päähän just nyt.

Jos joku ravitsemusterapeutti tai joku muu juttagustafsbäri pyytäisi minua selvittämään, mistä tämä taipumus kelkan kääntämisestä olisi lähtöisin, minulla ei olisi pienintäkään ideaa. Voin ylpeänä todeta, että olen tehnyt tätä jo noin kymmenisen vuotta, vaikka ikääkään ei ole kuin hieman päälle puolet tuosta lisää. En siis ole saanut vaikutteita näistä tämän hetken tärkeimmistä ja kiinnostavimmista ohjelmista, joissa herkuttelu nähdään syövän ja lihavuuden jälkeen pahimpana perkeleenä, ja joissa laihdutuksen elämäntapamuutoksen alettua kaikki herkut on vietävä naapuriin tai heitettävä roskiin. Se ei mielestäni ole muuta, kuin idioottimaista draamaa ja hyvän ruuan tuhlaamista. Afrikassa lapset eivät edes saa puhtaita sipsejä päivittäin!

Kuitenkin taas tänään tuli luvattua itselleen, ettei ennen kesäkuuta sovi syödä mitään herkkuja. Varasin tosin itselleni mahdollisuuden syödä sitä Lidlin hyvää vaniljajäätelöä, mutta sitä ei lasketa. Saas vaan nähdä, kestänkö tällä kertaa jopa kokonaisen viikon...

perjantai 3. toukokuuta 2013

ihovoiteet

Aksimia lainaten: "Blogi saa nolla kommentia ja ottaa ihovoiteet tosissaan." Tai ainakin jotenkin noin. Blogiin ei loputtomasti tule kommentteja (kiitos niistä vähäisistäkin.) Lukiessani pöydän yli väärin päin erästä naistenlehteä tuli toinenkin kohta täyteen. Ainakin sen osalta, että jaksoin kirjoittaa siitä tänne asti.

Alussa oli BB-voide. Hei hauskaa, Garnierin markkinoijat ovat keksineet uuden kikan saada naiset ostamaan ylihinnoiteltua kauneusmössöä. Sitten perässä seurasi muut kosmetiikkavalmistajat ja BB-voiteita oli joka lähtöön. Ei tässäkään vielä mitään pahaa ole.

Kuinkas sitten kävikään? Edellä mainittuun tapaan silmäilin erästä naistenlehteä ja huomasin mainoksen, jossa esiteltiin uusi CC-voide. Ei jumalauta.

Voide ilmeisesti korjaa ihon värivirheitä ja on varmasti kovin hyödyllinen keksintö, mutta kuka sai päähänsä idean tuosta nimestä? "Hei nyt ku meil on tämmöne beebeevoide ni eks oiski tosi fantsuu et täst tehtäs tälläne seesee voide. Tiäks niiku BB ja CC? Vitsit miten kivaa." Ja kuka oli se, joka ajatteli tuon olevan oikeasti hyvä idea.

Jos CC-voiteesta tulee iso hitti, menetän lopunkin uskoni tähän maailmaan. Tai lähinnä tämän maailman asukkeihin.

En tiedä sitten, miksi oikeastaan kirjoitan tästä tänne. Toisaalta meni hermot, joten...

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

maailman huonoin keksintö

Joku tuli kotiin baarista, joku oli liian humalassa, jollain oli huono olo ja niin edelleen. Ei keskitytä nyt siihen, kuka teki ja mitä. Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöä seuraavassa tekstissä.

Pussilakanat. Hyvä idea siihen asti, kun ne pitäisi vaihtaa. Minkä takia niistä on tehty niin käsittämättömän vmäisiä vaihdettavia?

Laita kädet niistä pienistä aukoista siellä toisesta päästä, ota kiinni täkistä ja ravistele lakana paikalleen. Vedä kuule käteen.

Tässä helppo kikka, jolla pussilakanan laittaminen sujuu kuin tanssi. Niinpä niin. Käsin tiskaamiselle on kehitetty hyvä korvike, astianpesukone, mutta pussilakanoiden vaihtaminen on yhä tänäkin päivänä täyttä helvettiä.

Niin joo, hyvää vappua!