Seuraavassa lähes päivittäistä dialogiani espanjankielisen kansanosan kanssa (joka Chilessä on muuten yllättävän suuri.)
-Bil? Vil?
-No, Ville.
-Vil?
-No, V-I-L-L-E.
-Aaaa! Bijje!
[No voi sun saatana] -Ville. Con dos l, pero se dicen Villlle.
-Vila.
-Sí, Vill-E.
-Vile.
[Hymyillen, mutta ajatellen, että eihän se nyt vieläkään hyvin mennyt. -Sí, finalmente.
Tarinan opetus: Ville ei ole helppo nimi espanjankielisille. Etenkin Bijje tuo mieleen muistot lukion espanjan kielen opettajasta, mikä ei ole hyvä juttu. Eikä tämä aina ärsytä, mutta välillä etenkin viranomaisten kanssa asioidessa tästä irtoaa riemua pidemmäksikin aikaa.