Hei,
olen ravintolan pöytä. Olen mitä mainioin pöytä, minulla on jalat, kiiltävä pöytälevy ja luottamusta omaan itseeni. Olen toiminut tehtävässäni jo useita vuosia, eikä omistajallani ole ollut mitään tarvetta vaihtaa minua uudempaan tai parempaan. Olen metallia ja puuta, lujaa tekoa siis.
Minussa on kuitenkin yksi hermoja jäänaskalin tavoin riipivä heikkous. Olen epätasapainossa. Asiakas kun nojaa minuun, keikahdan hieman läikyttäen päälläni olevia juomia. Tämän ensimmäisen asiakkaan seurassa oleva toinenkin asiakas haluaa nojata minuun. Kuten aiemminkin, keikahdan ja taas läikähtää. Tätä helvetillistä rallia jatkuukin koko ruokailun ajan, mikä lopulta johtaa siihen, että jalkojeni alla on kaikkea mahdollista serveteistä kolikoihin ja kuopuksen varpaisiin. Mutta minkäs sitä heikkouksilleen voi, jatkan keikkumista ja suistan asiakkaat murhatekojen partaalle.
Sellainen pöytä minä olen.
Ystävällisin terveisin,
tällä hetkellä ylivoimaisesti ärsyttävin asia maailmassa,
keikkuva ravintolan pöytä
