itsensä brändääminen

Voi Jeesus. Tämä oli joku aika (varmaan jo vuosia) sitten jonkun aikakausilehden kannessa: BRÄNDÄÄ ITSESI! Juttu koski itsensä brändäämistä netissä. Sisältö meni jotenkin niin, että kun tekee itsestänsä brändin netissä, menestyy ja saa lukijoita ja seuraajia ja ikuisen autuuden. Rupesinkin siinä sitten ajattelemaan, millainen minä olen netissä?

Aikaansa seuraava? Ei. Ympäristöaktivisti? Ei. Teknologian asiantuntija? Ei. Terveysfriikki? Ei. Violetti? Ei.

Oletetusti minun tarvitsisi luoda itsestäni tietynlainen kuva, identifioida itseni jonkin alan asiantuntijaksi tai ainakin perehtyneeksi harrastelijaksi. Minun tulisi twiitata (v...u mikä sana ja tiedetään, Twitteristä on myöhäistä valittaa, sehän on jo täällä!) vain tietystä aihepiiristä muita aikaisemmin, kiinnostavammin ja itseironisemmin (Stubb on itseironinen, miksen siis minäkin). Minun kuuluisi pitää blogia, ja verkostoitua alani blogosfääriin. Facebookia voi käyttää, mutta se on niin out. Sielläkin kuitenkin pitäisi profiilin ja muun sisällön olla sellaista, että firma kuin firma ottaisi minut töihin sen perusteella, ja maailman jokainen isä pitäisi minua varteenotettavana aviomiehenä tyttärelleen.

Tämän jälkeen minun pitäisi myös seurata jatkuvasti kaikkia näitä kanavia, jotta en missaisi mitään olellista ja pysyisin verkostoissani pinnalla. Tämä kaikki pitäisi kuitenkin hoitaa niin, että ehtisin ottaa tarpeeksi ruoka- ja omakuvia Instagramissa. Ja lisäksi liittää niitä hästäkejä. Ne kun kuuluvat joka paikkaan. Valmistuessani luultavasti minun todistuksessani lukee

@viktor @VaasanYliopisto, #filosofian #maisteri #viestintätieteet #toukokuu #leijonat #mmkisat #valmistuminen

Ai niin, pitikö sitten vielä ehtiä opiskelemaan, käymään töissä, harrastamaan ja mahdollisesti vielä näkemään ihan kavereitakin? Ihan kasvokkain ja fyysisesti samassa paikassa? Tietenkin.

Mutta mitäs sitten tehdään, kun oma persoona ja kiinnostuksen kohteet ulottuisivat oman brändin ulkopuolelle? Kelle siitä voi kertoa? Saako siitä päivittää sosiaalisessa mediassa? Omaa brändiä ei ainakaan sovi laventaa, miten sitten kukaan kiinnostuisi minusta tai ryhtyisi seuraajakseni missään?

Vastatakseni vihdoin kysymykseen itsestäni netissä: olen brändäämätön. Minusta voi saada kuvan valittajana, valokuvaajana, jalkapalloilijana, opiskelijana, mielisairaana tai jonain muuna, mutta en ole mikään vain yksi noista asioista. Olen ihminen, joka on kiinnostunut monesta asiasta, mutta jonka ei kuuluisi viettää näin paljon aikaa online. Aivan kuin monen muunkaan ei kuuluisi.

On toki olemassa onlineminä ja normiminä. Onlineminä voi olla brändätty ja normiminä sitten ihan se, kuka oikeasti on. Hyvää skitsofreniaa sitten vaan.