Kenon arpojat

Joku niissä risoo. Äärimmäisen sliipatun näköiset ihmiset luettelemassa numeroita. Yksitoista. Kuusikymmentä. Adidaksen sponssipaita. Kolmekymmentäkuusi.

Mies, joka näyttää pojalta, jolla on pakkelia enemmän kuin keskivertoklovnilla. Kaksikymmentäneljä. En pidä vääränä, että mies maskeerataan, mutta jotenkin tuossa kokonaisuudessa se on puistattavaa. Kolme.

Käyhän surffaamassa Veikkauksen sivuilla ja osallistu arvontaan. Tuo liian kauniiksi stailatun ihmisen suusta saa minussa aikaan väristyksiä. Neljäkymmentäneljä.

On luultavasti outoa pitää heitä puistattavan mekaanisina. Mutta toisaalta, outoa on luultavasti myös näyttää ihmiseksi puetulta koneelta. Neljäkymmentäkaksi.


Ps. haluaisin joskus päästä laittamaan salaa tuonne arvontakoneeseen pallon numero nolla. Ihan vain nähdäkseni, räjähtääkö juontajarobotin pää.

Pps. Ei millään pahalla, Kenon arpojat.

kehveliys

Moro, sori oon vähän myöhässä. Haisen kanssa vähän pahalta, ku tuli kiire ni piti polkee lujaa tänne. Ai niin, jäi ne pyykit sinne pesutuvan koneeseen. Odota, otan tän takin pois, hirvee hiki. Oisko täällä vessaa? Ei jeesus, miten kuolleelta mää näytän. Onneks ei ollu ku toisessa silmässä rääppää. Niin mihin me jäätiin?

Ei sulla olis lainata kynää, tää mun ei toimi. Kiitti. Toivottavasti et huomannu, mulla aukes toi yks nappi housuista. Se ei pysy sitten millään kiinni, höhö. Niin, otetaan tää kuva tästä. Oho, tässä on nyt jotain häikkää. Venaa hetki ni vaihdan tähän salamaan tän akun. Joo, nyt tuli hyvä. Eiku toi oliki tosta viä vähä epätarkka, otetaan viä yks, joo, nyt on. Kiitos.

Huh, nyt voi laittaa si musiikkia, se on ohi. V***u, miten jännitti. Olis kyllä varmaan kuitenki pitäny laittaa vähä siistimmät kuteet. No, se on ohi nyt kuiteski. Toivottavasti ne ei pidä mua ihan idioottina.

"Sulta jäi tänne [tähän vapaavalintainen tärkee joka päivä tarvittava esine]. Koska pääsisit hakeen tän?" Niinpä niin.

ajattelemattomuus

Moi. Mulla on Mersu. Mulla on asiallinen, mutta myös käytännöllinen takki. Mulla on myös sen kanssa sopimaton, mutta erittäin kallis huivi. Mulla on mun lapsi etupenkillä. Mun lapsesta tulee isona hemmoteltu. Mulla on myös aviomies. Mä en kovin paljon kiihotu siitä, mutta se tekee hyvin rahaa. Mulla on sen takia myös ihastus mun viime kesänä näkemään asfalttimieheen, mutta en oo vielä niin itsenäinen nainen, että kehtaisin tehdä asialle jotain.

Ai niin, mikä minua tänään ärsyttikään. Olin ylittämässä tietä, kun edellä mainittu sympaattinen rouvashenkilö päätti kiihdyttää taajamassa seitsemäänkymppiin, että ehtisi ennen minua. No, hän ei tullut varmaankaan ajatelleeksi, että hän lähti ruuhka-aikaan ensimmäisenä liikennevaloista ja hänen takanaan tuli pitkään kestänyt autovirta, enkä päässyt ylittämään tietä. (Yhyy.) Häneltä olisi tavallisella nopeudella ajamiseen mennyt n. 5 sekuntia kauemmin perille pääsemiseen, mutta hienolla liikennekäyttäytymisellä hän tuhrasi minulta ainakin minuutin verran aikaa. Pieni juttu, mutta ärsyttää se silti.

puhuvat eläimet

Onneksi joku maailmankaikkeuden nerokkain mainosmies (tasa-arvon nimissä: tai -nainen, -transsukupuolinen tai vaihtoehto d, joku muu) on keksinyt, että hei nyt käytetään tv-mainoksissa PUHUVIA ELÄIMIÄ!

Haluaisin tietää, että kuka on ollut tämä sydämetön ihminen, joka on saanut päähänsä riivata minua ideallaan. Ja aivan kuin puhuvat eläimet eivät riittäisi. Ne nimittäin puhuvat vielä käsittämättömän hermoja raastavalla äänellä!

Tänään löysin asialle vielä kunnon kruunun: näitä puhuvien eläimien mainoksia on enemmän kuin yksi! Nyt jaksaa sitten bambikin kirmata metsässä, kun kuituja tulee tarpeeksi terveysmuroista.

Toivon, että näiden mainosten tekijöitä rangaistaan heidän anteeksiantamattomasta teostaan.

arvaa mikä

Hei, nimeni on Vilma. Tai ainakin tänään haluan itseäni kutsuttavan sillä nimellä. Olen rakenteeltani siro, mutta oikeista kohdista tarpeeksi jämäkkä. Haluaisin kaunistellen kutsua itseäni kokeneeksi, mutta jos totta puhutaan, olen tullut kopeloiduksi niin monien käsien toimesta, että keskimääräinen kaikenkokenut prostituoitu jää kevyesti toiseksi.

Asuvalintani ovat kuuluisia läpi koko tunnetun maailman ja niistä on puhuttu jo muutama tuhat vuotta. Yleensä pukeudun punaiseen tai läpikuultavaan valkoiseen, mutta joskus löytyy joku outo henkilö, joka haluaa minun pukeutuvan tahtonsa mukaan johonkin muuhun väriin.

Olen varsin vahvatahtoinen yksilö. En anna muiden juurikaan määräillä tekemisiäni. Voin kyllä siirtyä paikasta toiseen muiden käsittelyssä, mutta pahan päivän sattuessa tuotan kaikille pahaa mieltä. Seison lähes aina suorana, mutta joskus kovan kolauksen saaneena menen helposti sirpaleiksi. Mistä tulikin mieleeni, tässä teille tarina:

Olin seissyt koko päivän paikallani. En ollut tuntenut mitään koko päivänä, eivätkä edes ympärilläni liikkuvat hahmot ja vaimeana soiva musiikki saaneet minua havahtumaan apatiastani. Luulin jo jääväni tähän ikuisiksi ajoiksi ja unohdetuksi tulleena lopulta vain haihtumaan ilmaan.

Yhtäkkiä kuitenkin tunsin tasaisen työntävän liikkeen kyljessäni. Uskoin sen olevan vain tavanomaista tuuppimista, mutta karmaisevan pudotuksen reunan ilmestyttyä eteeni tajusin, että loppu saattaa olla lähellä. Olin kuitenkin vieläkin niin tunnoton, että en kyennyt toimimaan, joten liikuin vain kohti reunaa jähmettyneenä ja shokissa. Toivoin vielä reunan yli kellahdettuanikin, että jostain tulisi pelastava käsi ja vetäisi minut turvaan.

Vasta pudotuksen pohjalla täysin palasiksi hajonneena tajusin, että tähän päättyy tarinani. Olin kulkenut polkuni päähän.

Minusta ei tuon jälkeen ollut kuin kertomaan tämä tarina teille. Viimeinen toiveeni on, että jäännökseni saisivat arvoisensa lopun.

kuntavaaliehdokkaat

Kohta on aika taas valita kansan syvistä riveistä ne ihmiset, jotka tulevat edustamaan kantojamme paikallisessa päätöksenteossa. Vaalikoneet (mm. Yle) ovat auenneet tai aukeamassa ja itsekin päätin tunnollisena ja vastuuni kantavana kansalaisena sellaisen tehdä.

Kysymykset olivat suurelta osin relevantteja, mutta erittäin kyseenalaisiakin kohtia löytyi. Hyvänä esimerkkinä kysymys, jossa kysyttiin suunnilleen näin: minkä seuraavista haluaisit sijoitettavan (jos olisi pakko ottaa joku) omaan naapurustoosi? Vaihtoehdot olivat ongelmanuorten turvakodista narkomaanien ruiskunvaihtopisteen kautta asunnottomien yömajaan. Olisivat nyt samalla kysyneet, että minkä näistä mieluiten haluaisit (jos olisi pakko): tertiäärivaiheen kupan, aivokasvaimen, ebolan vai HIV:n? Jos halutaan selventää ehdokkaiden kantoja tiettyjen heikko-osaisten vähemmistöjen oloihin tai näiden sietämiseen omassa asuinympäristössä, voidaan se mielestäni esittää hieman fiksummin ja äänestäjää hyödyttävämmin. Toki onhan kysymys varmasti saanut vaalikoneen laatijan hykertelemään omassa näppäryydessään, mutta tosiasiassa kysymys ei ollut mitään muuta kuin liioitellun karkea ja tarpeeton.

Vaalikoneiden tulosten ja ehdokkaisiin tutustumisen jälkeen löysin itselleni täydellisen ehdokkaan. Aku Ankka. Myös klassinen fallos houkuttaisi piirtää lappuun. Ehdokkaiden kannat asioihin heittelivät omistani mielenkiintoisin tavoin. Jos muuten ehdokas vaikutti lupaavalta, niin sitten yhtäkkiä hän päättikin haluta Vaasaan hevosurheilukeskuksen ja musiikkitalon. Vaasaan. Musiikkitalon. Vaikka onhan tämä toki melkoinen metropoli.

En aio puuttua sen suuremmin ihmisten ulkonäköihin, koska mielestäni olisi pelottavaa, jos jokainen ehdokas olisi vaalikuvassaan puku päällä ja lipevä hymy kasvoillaan, mutta äänestäisitkö sinä ehdokasta, jonka vaalikuva on (luultavasti) skannattu passi/ajokorttikuva? Minulla ei ole mitään henk. koht. riitaa kuvan ehdokkaan kanssa, eikä muidenkaan ehdokkaiden kanssa, mutta kyse on vuodesta 2012, jolloin jossei ehdokkaan lähipiiristä, niin ainakin puolueelta luulisi löytyvän toimiva digikamera. Mutta ehkä tämä on sitten sitä vihapuhetta, jos sanon, että ellet pysty tarjoamaan vaalikuvaksesi edes jotenkuten tuoretta (vaaleja varten otettua) kuvaa, et välttämättä ole oikea valinta päättämään kuntasi asioista.

Omaan ääneeni palatakseni (koska tykkään siitä ja se on tärkeä), joudun toteamaan, että uskoni poliittiseen vaikuttamiseen kunnallisella tai kansallisella tasolla on melko lailla nollissa. Ehkä kantani ovat jotenkin erityisen oudot, mutta en ole löytänyt oikeastaan ikinä sellaista ehdokasta, jota todella haluaisin koko aatteellisen paloni tunnosta äänestää. Tällä kertaa äänestän luultavasti jotakuta, kenellä on hassu etunimi, eikä ole ei-tykkäämästäni puolueesta.

kotitalouksien sisältämät esteet

"AI S______A MITÄ V____A?!?! KUKA S_______N VAJAKKI ON TOLLASENKI TOHON LAITTANU?! AI V___U!!!"

Olen ottanut tavoitteekseeni karsia voimasanoja kielenkäytöstäni. Matkallani on kuitenki kaksi kolossaalista estettä: jalkapallo (josta joskus muulloin) ja asunnoissa sijaitsevat kiinteät esteet. Jälkimmäinen sisältää siis kaikki vihtahousun tekeleet, kuten ovenkarmit, kynnykset, pöytien ja tuolien jalat, sohvat yms.

En keksi juurikaan kurjempaa asiaa, kuin varpaansa potkaiseminen johonkin edellä mainittuun objektiin. Kipu on häkellyttävän suuri, ja se ei laannu aivan hetkessä. Parhaassa tapauksessa onnistut monottamaan varpaasi murskaksi ja voit siinä samassa unohtaa normaalisti kävelemisen viikoksi tai pariksi. (Sitten kun viikon linkutat, niin ai että, miten kivassa kunnossa muu kroppa on...)

En ymmärrä kuollaksenikaan, kuinka vaikea voi ihmisen olla arvioida jalkansa liikerataa niin, ettei se osu joka ainoaan esteeseen asunnossa. Empiirisen kokemuksen perusteella uskon myös näiden arkipäivän valonpilkahdusten sattuvan silloin, kun muutenkin menee aivan loistavasti.

Toivottavasti futaan varpaani johonkin huonekaluun mahdollisimman pian, jotta vaan en unohtaisi sen aiheuttamaa autuutta.

unettomuus

Nyt ollaankin sitten läheisessä aiheessa. Tämä raskas, mutta kurja ongelma on ollut taakkanani jo monta vuotta. Siitäkin huolimatta, että ikäähän nyt ei aivan loputtomiin ole itselleni kertynyt.

Sitä tulee aivan liian helposti otettua nukkumaanmeno ja unen saaminen itsestäänselvyytenä. Ne hetket, kun painut pehkuihin ja luulet turhaan vihdoin nukahtavasi, raastavat ihmismieltä yllättävän rankasti. Turhautuminen tosin joskus unohtuu taka-alalle, kun turta ja virtauksenomainen valveuni ottaa ohjat mielessä.

Unettomuutta on helppo vihata. Lähes sanomattakin on selvää, että se haittaa normaalia elämää huomattavasti ja ihmiskontaktit muuttavat luonnettaan, sillä tavallinen rytmi ja ote elämästä karkaavat. Tavallisissa päivätöissä käyminen muodostuu hankalasta lähes mahdottomaksi ja eristäytyminen räjähtää käyntiin.

Unettomuus voi olla myös voimavara. Sen luoma ainutlaatuinen tunnetila antaa henkilölle aivan uudenlaiset valmiudet tarkastella omaa todellisuuttaan ja väitänkin, että ihmisen tulisi ainakin kerran elämässään kokea vakavahko unettomuusjakso. Se ei ole nautinnollista, mutta se on vaisusti ilmaistuna mielenkiintoista. Asiat näyttäytyvät aivan eri valossa, ja eri vuorokaudenaikoina hereillä oleminen on avartava kokemus. En kuitenkaan halua rohkaista ketään hankkimalla hankkimaan itsellensä uniongelmia.

Lopuksi haluan vielä laittaa tähän loppuun joskus aikaisemmin kirjoittamani (hieman proosallisemman) katkelman unettomuudesta. Valitettavasti hassunhauskuus jäi puuttumaan tästä postauksesta, mutta se johtuu aiheesta.

…ja valokeilan väistyessä tunsin taas olevani hetkellisesti turvassa. Valot tuntuivat uhkaavilta ja loivat mieltä rienaavia varjoja seinälle, jota olin tuijottanut viimeiset, kolme, neljä tuntia? Ahdistava paino koko kehossani luettelin asioita, joissa voisin olla menestyksekäs, tai oikeastaan joissa minun tulisi olla menestyksekäs. Satunnaiset kasvot, paikat ja tunteet kävivät esittäytymässä silmäluomilleni, poistuen kuitenkin yhtä pyytämättä kuin ne olivat ilmestyneetkin. Ulkoa kuuluvat rämisevät, häiritsevän voimakkaat äänet saivat oloni sietämättömän ja raivokkaan rajamaastoon. Ainoa asia, joka sitoi minut tähän paikkaan, oli puistattava inho allani ja sekalaisesti ylläni olevia vuodevaatteita kohtaan. Toisaalta mielessäni vallitsi alistunut tottumus tähän unettomuuden repivimpään ja kuvottavimpaan ulottuvuuteen. Tämä ei ollut…