pensas

Jos viikkoja tukossa olleen viemärin, pesemättömien sukuelinten ja mädäntyvän lihan tuoksut saataisiin yhdistettyä, päästäisin lähelle tämän pensaan "kukkien" hajua.

Punaiset lehdet, piikkejä rungossa ja huikentelevaisen upeat keltaiset kukinnot. Siinä tämän pensaan tuntomerkit. En löytänyt netistä tämän pensaan nimeä, mutta toivon kovasti, että saisin sen tietooni. Täten voisin aloittaa täysimittaisen vastarinnan tämän pensaan olemassaololle.

Jos omistat sahan tai oksasakset, kehoitan kantamaan niitä mukananne, ja jos törmäätte kuvailemaani pensaaseen: älkää tunteko hitustakaan armoa.

verhojen asentaminen

"Vois laittaa verhot"

Hei, hyvä idea. Ne näyttää kivalta ja pehmentää akustiikkaa.

Sitä ei tule ajatelleeksi, miten rasittavaa käsien pitäminen ylhäällä on. Tai jonkin kannatteleminen tuossa asennossa. Sitten kun se jokin vielä putoaa käsistä tai sattumoisin on väärinpäin tai vinossa tai väärän pituinen. TAI jostain kumman syystä menee ensimmäisellä/toisella/kuudennellatoista kerralla huonosti.

Kas, kiinnikkeitä ei ollutkaan tarpeeksi. Onneksi niitä saa aina helposti lisää muista verhotangoista (eivätkä ne esimerkiksi ole jumissa stopperin takana) tai lähikaupoista ("en ole nähnytkään tällaisia"). Penkin en ole myöskään ikinä kuullut kenelläkään - ainakaan itselläni - kippaavan alta.

Joten jos joskus tarvitset apua verhojen asentamisessa, älä epäröi soittaa minulle.

hyttyset

Nämä luonnon omat lapsiinsekaantujat ovat jokakesäinen riemuni, jolle ei rajaa aivan heti löydy. Ininä ei helpota hiljaisuudessa, eikä veren imeminen vaikka vaatteita olisi peittämässä. Minua ei voisi kyllä muutenkaan kutsua uskonnolliseksi ihmiseksi, mutta hyttyset ovat mielestäni varsin vahva todiste siitä, että laupiasta ylempää myötävaikuttajaa löytyisi. Enkä usko niin paljoa väärääkään tehneeni, että tällainen vitsaus olisi ollut oikeudenmukaista langettaa niskaani.

Olen nimittäin myös allerginen näiden sympaattisten pikku kullannuppujen pistoksille. Pistot turpoavat ja kutisevat hämmästyttävän paljon; aivan lapsena silmäni jopa turposi umpeen, kun kivasöpö hytty tuli ja antoi rakkauttaan silmäkulmalleni. Olen ilmeisesti jonkin sortin julkkis hyttysten piirissä, sillä saapuessani paikalle alkaa paparazzimainen piiritys sääskien toimesta.

Jos saisin yhden toivomuksen, joutuisin tarkkaan harkitsemaan loputtomien lisätoivomusten ja hyttysimmuniteetin välillä. Todennäköisesti suoja hyttysiltä olisi varmempi tie autuuteen.

aamu

Menin eilen myöhään nukkumaan, kuten ehkä aikaisemman postauksen ajasta voi päätellä. Heräsin tuossa juuri, ja laskelmieni mukaan se tekee n. 4,5h unta. Nyt ei kuitenkaan väsytä, vaikka kaiken järjen mukaan olo pitäisi olla kamala. Mutta tässä juuri piileekin se ttumaisuus. Sitä ajattelee, että ei hätää, selvisinpä.

Kuten hyvässä krapulassakin, myös tässä tilassa on olemassa suuri yllätysmomentti; asiat voivat mennä kamalalla tavalla pieleen. Päivän voi pilata liian hyvin oman arvonsa tunteva kukkoileva pulu, mehut imevä lämmin auto, insinöörismiehen elämäänkyllästyneisyyttä heijasteleva vähäjärkinen tuijotus ja niin edelleen. Mitättöminkin asia voi töytäistä tällaisen päivän radaltaan kohti täydellistä katastrofia.

Pelonsekaisin tuntein lähden kohta töitä kohti. Minun on oltava varuillani mahdollisen pulujen salaliiton tai muun hämmentävän päivääni kohdistuvan uhan johdosta. Onnea myös teille muille katastrofien välttelyyn.

Tässä vielä tunnusmusiikkia pahimman varalle.

jalkapallo

Tein oikein enkä jättänyt Irlanti-Kroatia -peliä katsomatta. Tuntuu vahvasti siltä, että mitä pienempi jalkapallomaa pelaa, sitä enemmän tunnetta löytyy pelaamiseen. Aikaisempi Espanja-Italia muistutti minua taas kovasti koko kansan ja ihmiskunnan FC Barcelonan, tai siis Espanjan, tavaramerkistä: maailman tylsimmästä jalkapallosta. Pelataan niiiin taitavasti ja ollaan niin neutraalia, että. Me ei filmata, tai jos filmataan, meillä on siihen kaikkien mielestä oikeus. Dominoidaan miten päin halutaan ja vieraillaan lastensairaaloissa ja tehdään siitä nuoralla tanssivaa norsuakin isompi numero.

Rehellinen mulkkuus ja cassanomainen jaloillenaputtelu kunniaan. Myös Balotellin hölkkäily yksinläpi-tilanteessa lämmitti sydäntäni. Irlannin baaritappelijat ja kroaattipipopäät näyttivät jalkapallon mallia niille, jotka ihannoivat tätä FC Barcelonan ja Espanjan maajoukkueen kyborgijalkapalloa.

Ja niin, joku Terä vei mun kisapallon. Se kouras syvältä.