maailma/kirjailijahaaveet

Jos minulla olisi mahdollisuus kirjoittaa tänne joka kerta, kun minua ärsyttää jokin, tässä blogissa olisi enemmän merkintöjä kuin vuodessa sekunteja. Tai en jaksaisi kirjoittaa tänne joka kerta (mikä muuten sekin ärsyttää), mutta jos ajatukseni siirtyisivät tänne automaattisesti silloin, kun ärsyttää. Tai vituttaa. Sitä sanaa käytän oikeasti sata kertaa enemmän kuin sanaa ärsyttää.

Idealistisesti kun puran mieltäni, sanon, että tässä maailmassa on liian moni asia pielessä. Ei sillä, että minua oikeasti risoisi jokin nälänhätä Afrikassa. Se tosin risoo, miten siihen suhtaudutaan. En saa tästä maailmasta otetta. Välillä koen hallitsevani kaikkea ympärilläni ja välillä taas millään, mitä teen, ei ole merkitystä ympäristööni. Tai itseeni. Sekin on kyllä kummaa; itseä ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi, mutta silti muuttuu, vaikka kuinka olisi tyytyväinen sen hetkiseen itseensä. Eikä tuo muutos ole aina parempaan suuntaan.

Tästähän olisi hienoa kirjoittaa kirja. Ihan oikea kirja, ja ihmetellä sen kansia ja kustantajan pois editoimaa tekstiä ja sitä, kuinka haave onkin yhtäkkiä siinä, konkreettisena. Toisaalta tuntuisi vieraalta upottaa tämä pohdiskelu jonkun idiootin päähenkilön päähän, jonka nimi olisi joku mediaseksikäs Titus ja jonka tunnistaisivat minuksi jokainen minun kanssani vähääkään enempää tekemisissä ollut. Tai sitten voisin upottaa tämän Tituksen ja nuo ajatukset kirjailijapäähenkilö Mikon (yhdellä k:lla) päähän, joka pohtii tulevan kirjansa päähenkilön aivotuksia. Ovelaa. Ja oksettavaa.

Tai sitten voisin kirjoittaa omalla nimelläni ja naamallani. Koskettava tarina nuoresta miehestä maailman turuilla. Ei. Tuloksena olisi myös se, että jokainen kirjassa esiintyvä henkilö tunnistaisi itsensä kirjasta ja päätyisi vihaamaan minua, koska en luultavasti osaisi ilmaista tarpeeksi hyvin päässäni liikkuvia positiivisia ajatuksia. Negatiivisissa kun ei ole niinkään suurta ongelmaa.

Tai sitten ei. Havahtuisin omaan selektiiviseen itseluottamukseeni. Onneksi täällä blogissa voin kuitenkin leikkiä niin fiksua, kuin haluan.

veikkaappa

Mikä on ruskeaa ja haisee pahalta mukissa?

No kahvi tietenkin. Höhöhö. Mitä yhteistä on kahvilla ja viinapaukulla?

Ensipuraisu on loistava, mutta pohjat puistattaa. Mitä muuta?

Molemmista tulee kuolematon olo, mutta jälkeenpäin tärisyttää.

Hassuttelut sikseen. Kahvi on tämän maailman pahin syöpä - ainakin heti syövän jälkeen - olenpas hauskana. Ilman sitä moni ei pysty ulostamaan, heräämään tai työskentelemään. Kahvin vieroitusoireet ovat hirveät. Kahvi tekee olon sietämättömäksi. Lainatakseni kaikkitietävää Wikipediaa:

Kahvi saattaa aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa. Myös vatsavaivat ja monenlaiset ruoansulatusvaivat ovat mahdollisia. Psyykkisiä haittoja ovat muun muassa masennus, ahdistus, paniikkioireet ja paniikkihäiriö. Lapsille päivittäinen käyttö voi aiheuttaa levottomuutta ja hermostuneisuutta. Kofeiini kiihdyttää myös hikoilua, sydämen lyöntitiheyttä ja virtsaamista.

Ihmisten lisäksi myös muille eläinkunnan symppiksille, hämiksille ja rotille, kahvi on rankkaa tavaraa. Hämikset rakentavat verkkonsa päin helvettiä ja rottien

muisti ja oppiminen häiriintyivät kofeiinin vaikutuksesta tutkimuksissa.

Silti tätä mustaa jumalten nektari(ini)a on pakko kitata kuppitolkulla päivittäin. Toisaalta, onhan se hyvää. Ja sosiaalista. Menenpä keittämään vielä vähän lisää.

tuc-keksit

Äh, ei jaksais käydä ostaan mitään isompaa junaan. Nälkä tulee kuitenkin. Pakko sitä jotain on ostaa.

AHA! Tuc-keksejä! Lapsuuden, nuoruuden sekä tän oudon ja hämmentävän larppausvaiheen suosikkeja! Mutta oon kyllä syöny noita tavallisia aika paljon ni otetaan jotain erilaista.

Kyllä, BACON! Pekoni on hyvää ja epäterveellistä eli tää



ei voi siis olla huono valinta.

Niinpä niin. Paskaa muovikääreissä. Likimiten sama, kun söis jauhosessa muodossa olevaa paistorasvaa. MMmm, it's vomiting good!

Tästä on näköjään tulossa joku tuotearvostelublogi. Ei ihmekään, kun kandikirjat sylissä kirjottaa. "Blogilla mainetta ja mammonaa"

tee

Ostin teetä. Tai oikeastaan infusionia eli uutetta. Tein sen, koska minulla oli paha mieli. Se kuitenkin lupasi olla comforting. Asetin kaiken toivoni sen varaan, että se comforttaisi minut nirvanaan ja minulla ei enää koskaan olisi murheen murhetta.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä aion kirjoittaa tätä blogia jatkossakin. Olen pettynyt ja ihmeissäni. En ole varma, voinko enää koskaan luottaa teihin/uutteisiin (miten tee muuten taipuu monikossa?). Alla kuva (kuvattomassa blogissa!!!) syyllisestä teestä/uutteesta. Älkää uskoko sen turhiin lupauksiin.

asiat

Asioita on liikaa. Aina on joku asia, joka pitäisi tehdä. Ikinä ei ole aikaa vain olla ja ihmetellä.

Jos näin kuvittelee ja sattuu vielä toteuttamaankin tätä olemista ja ihmettelemistä, on unohtumattoman väärässä. Kesken mainioimman olemisen ja ihmettelemisen tajuat, että se yksi essee pitäisi palauttaa iltaan mennessä. Tai se yksi työhaku päättyy tunnin päästä tai viisi minuuttia sitten sinun piti olla junassa, johon olet ostanut jo liput. Tai että sinun piti syntyä jo vartti sitten.

Koska olen sisimmässäni laiska ja rauhaa rakastava ihminen, en kovinkaan välitä tämän maailman menosta. Mutta koska olen myös kunnianhimoinen, ahkera, oma-aloitteinen, sosiaalinen tiimipelaaja, osaan käyttää Wordia ja Exceliä, olen vastuuntuntoinen ja vapaa-ajallani näen ystäviäni ja käyn kuntosalilla, luen sekä mietiskelen (työnantajat huomio!) joudun alistumaan tähän juustonpalan perässä juoksemiseen. Toivon vain, että se juustonpala ei lopulta paljastu olevan kiinni loukussa, tai muuten tämä mukavuusalueelta poistuminen on ollut aivan turhaa.