maanantai 9. heinäkuuta 2012

raijaaminen

Kantaminen siis oikealta nimeltään. Erinäköistä kantamista on tullut suoritettua tässä lähiaikoina varsin paljon. Sohva sinne, sohva tänne, pöytäsirkkeli tuonne. Koen olevani jotakuinkin tavallinen ihminen, mitä voimakkuuteen tulee, mutta silti asioiden raijaaminen on eräs kamalimmista arkipäiväisistä asioista.

Käsivarsia polttaa, iso esine ei mahdu siitä, mistä sen pitäisi mahtua, paine silmissä ja kuupassa yleisesti kasvaa. Joku kelpo kuoma neuvoo, että tuosta kun kääntää niin menee helpommin. Aijaa? Ilman tuota neuvoa olisinkin koittanut tuosta seinän läpi tätä pöytää työntää. Onneksi sisäinen puhe pysyy omana tietona, muuten nämä aivosyövän kanssa hyödyllisimmän tittelistä kilpailevat kuomat saattaisivat pahoittaa mielensä.

Pointtini ohjautui ehkä hieman liikaa turhan neuvomisen parjaamiseen, mutta ehkä siihenkin osaisi suhtautua paremmin, jos sormistani ei olisi lipeämässä syntiäkin painavampi nahkasohva.

tauko

Luovat purkaukset ovat kohdallani jääneet usein vain yksittäisiksi ja lyhytaikaisiksi (enkä hae nyt mitään kaksimielisyyksiä.) Näin ei koskaan edes meinannut käydä tämän blogin kanssa. Ärsyttäviä asioita löytyy jokaisen elämästä joka päivä. Jotkut eivät vain huomaa niitä uusien kenkiensä tai hiustensa takia, ihmissuhdeonnen vuoksi tai muusta havainnointikykyä sumentavasta seikasta johtuen. Kehotan kuitenkin teitäkin pysymään skarppina, sillä mikä sen hienompaa kuin avautua täyslaidallisen verran itseä ärsyttävistä asioista.

Eli: on ollut työkiireitä, väsymystä, liikkumista kaupunkien välillä ja muita enemmän tai vähemmän tämän blogin alle meneviä asioita. Niitä seuraavaksi.