Tai oikeastaan on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa, mutta tuossa viime viikolla meni ns. kuppi nurin. Olin tunnollisena oravanpyöräläisenä polkemassa kohti työpaikkaani, kunnes yhtäkkiä olin maassa huutamassa MITÄV****A päälleni ajaneelle arkipäivän sankarille.
Vaikka tahallaan tuskin ko. henkilö minut koloi jatketulla pyörätiellä, on tilanne silti käsittämätön. En vaan saa päähäni, miksi hän ei edes yrittänyt väistää ja jarrutuskin tapahtui vasta, kun kolari oli jo tapahtunut. Törmäyskohta oli siis jo jonkun matkaa suojatien vasemmassa laidassa. (Selvennys: auto tuli oikealta.)
Uutisotsikoissa esiintyneet lastentappajarattijuopot ynnä muut ovat toki aiheuttaneet minussa närkästystä aiemminkin, mutta tarvittiin näemmä omalle kohdalle osunut toisen osapuolen syytä ollut onnettomuus, jotta kysymys heräsi päässäni. Millaisia käkikelloja siellä ratin takana oikein onkaan?
En voi väittää, että minullakaan kaikki teuvohakkaraiset olisivat sahalla, mutta silti ymmärrän, että ei ihmisten päältä ajeta. Ainakaan ilman mitään näkyvää syytä. Kapeahkosta vaikutuskanavasta huolimatta haluaisin ihmisten kuulevan toiveeni:
Jos aivokapasiteettisi ei riitä toisten huomioonottamiseen liikenteessä, jää kotiin ja kävele lähimpään hoitolaitokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti