Menin eilen myöhään nukkumaan, kuten ehkä aikaisemman postauksen ajasta voi päätellä. Heräsin tuossa juuri, ja laskelmieni mukaan se tekee n. 4,5h unta. Nyt ei kuitenkaan väsytä, vaikka kaiken järjen mukaan olo pitäisi olla kamala. Mutta tässä juuri piileekin se ttumaisuus. Sitä ajattelee, että ei hätää, selvisinpä.
Kuten hyvässä krapulassakin, myös tässä tilassa on olemassa suuri yllätysmomentti; asiat voivat mennä kamalalla tavalla pieleen. Päivän voi pilata liian hyvin oman arvonsa tunteva kukkoileva pulu, mehut imevä lämmin auto, insinöörismiehen elämäänkyllästyneisyyttä heijasteleva vähäjärkinen tuijotus ja niin edelleen. Mitättöminkin asia voi töytäistä tällaisen päivän radaltaan kohti täydellistä katastrofia.
Pelonsekaisin tuntein lähden kohta töitä kohti. Minun on oltava varuillani mahdollisen pulujen salaliiton tai muun hämmentävän päivääni kohdistuvan uhan johdosta. Onnea myös teille muille katastrofien välttelyyn.
Tässä vielä tunnusmusiikkia pahimman varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti