Minut voi avata. Kun olen auki, minuun ei kukaan potkaise jalkaansa. Minun astiatelinekelkka (?) ei ainakaan hyppää paikaltaan, eikä yksikään astia putoa lattialle.
Minussa on omat vikani, mutta ne eivät arkea haittaa. Pesen astiat puhtaiksi, ainakin silloin, kun jaksan. Sitä yhtä paistinlastaa en kyllä jaksa pestä, ihan vaan vaikka periaatteesta. Niin ja paistinpannut, niitä en pese.
Ihmisten silmät kyllä laitetaan kuntoon laserilla, mutta yhtä paistinpannua ei sitten saatana vaan saa laittaa astianpesukoneeseen...
Olen tehokas, ainakin äitini mielestä. Neljä tuntia ei ole mielestäni aika eikä mikään, olenhan kuitenkin jo yli viisivuotias. Osaan myös olla hiljaa, kun vain itse haluan. Eli silloin, kun en ole käynnissä.
Mutta ethän tuomitse minua minun vikojeni perusteella, et edes sen yhden vääntyneen piikin, jonka takia lautaset eivät mahdu kunnolla siihen aterimien oikealle puolelle.
On sitä asiat huonosti, kun astianpesukone ärsyttää. Valtuutan itseni kuitenkin haukkumaan ko. keksintöä, sillä "minä vartuin astianpesukoneettomassa taloudessa, meillä ei ollut rahaa edes ruokaan, meillä syötiin eristeitä johdoista" jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti