HS uutisoi, kuinka Suomen uusi viisukappale aiheuttaa riitaa jonkun vaasalaisen bloggaajan päässä. Muutkin feministit kokevat kuulemma olonsa uhatuksi, kun joku tekee humoristisen kappaleen avioon haluamisesta. Kaiken kukkuraksi siinä vielä jätetään aterioita väliin ja miehen halutaan olevan herra.
Feminismin ymmärrän aatteena. Nainen on yhä monessa paikassa se maailman neekeri, mutta ei meillä Pohjoismaissa. Otan muutaman esimerkin, joilla toivon tuovani mielipiteeni esille selvästi. Mielipiteeni kuuluu:
"En ymmärrä, miksi feministeillä tuntuu olevan riitaa kaikenperinteisiin sukupuolirooleihin liittyvänkanssa."
Tilanne 1a: (asian nykytila)
Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön henkilöstö koostuu 15 naisesta ja yhdestä miehestä. Aikaisemmin ei ollut Teemua joukossa ja täysin naisista koostuvalle tasa-arvoyksikölle naureskeltiin kasuaalisti kautta internettien. Yksikön johtaja kommentoi tilannetta aikoinaan jotenkin näin: "He ovat päteviä ja mieshakijoita ei tunnu olevan." Tämä tuntui olevan ihmisille ok.
Tilanne 1b: (oletettu tilanne)
Em. tasa-arvoyksikön sukupuolijakauma olisikin miehiä 15 ja naisia yksi. Tai vastaavasti kaikki miehiä. Olisiko tilanne vain valitettava ja riittäisikö väitetty pätevyys perusteluksi tilanteelle? Sama argumentti toimii mielestäni myös osaltaan pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiökeskusteluun. Voisiko tilanne olla kentiesvaikkapaehkä sama, mutta vain toisin päin kuin edellä? Muttakun hyvävelijärjestöt ja patriarkaatti ja miehetonsikoja...
Tilanne 2a:
Nainen sanoo: "Olen nainen ja homoseksuaali, ja ylpeä siitä." Upeaa! Miten voimaannuttavaa tuon ääneen lausuminen mahtaa ollakkaan!
Tilanne 2b:
Mies sanoo: "Olen mies ja heteroseksuaali, ja ylpeä siitä." Jotenkin epäilen, että vastaanotto ei tämän lausahduksen jälkeen olisi aivan yhtä hilpeä ja tukea osoittava.
Toki kontekstillakin on vaikutusta, mutta asetetaan nuo nyt vaikka sitten julkiseen keskustelun kontekstiin ja ilman henkilöihin kohdistuvia ennakko-oletuksia. Sukupuolen paljastaminen tosin ei suurimmassa osassa tapauksia tuota suuria yllätyksiä. (Vaikka välillä tuntuu, että niin ei feministien mielestä saisi olla. Tai ainakin lapsilta tulisi olla kyselemässä jatkuvasti, että laitetaanko sitä housut vai mekko, tuntuuko nyt pojalta vai tytöltä? Tai kenties joltain siitä väliltä?)
Toivottavasti nuo esimerkit havainnollistivat syytäni kirjoittaa tämä. Vähemmistön edustajia on vähemmän kuin enemmistön edustajia. Silti heidän äänensä (vähemmistön siis) tuntuu välillä olevan ainoa, joka kuuluu tai jota kuunnellaan. En ole varma, mutta epäilen sen olevan niin, että ihmiset saattavat toimia biologisten vaistojensa varassa ja asiat saattavat mennä omalla painollaan, miten menevät. Niissä ei vältämättä aina ole jotain väärää. Eikä ketään välttämättä alistetakaan koko aikaa.
Feminismille riittää tekemistä tässä maailmassa aivan riittämiin. Siksi toivoisinkin, että te resursseiltanne kykenevimmät kohdistaisitte tarmonne jonnekin muualle kuin viisukappaleista pahastumiseen. Kiitos.
Koitan olla vastaisuudessa kirjoittamatta feministeistä, sillä joudun ennakko-oletuksien (kyllä, minulla on sellaisia) takia pinnistelemään todella kovaa, jotta saisin tuotettua edes jotenkuten järkeviä argumentteja. Joudun myös tunnustamaan, että olen mies ja heteroseksuaali. En sanoisi, että olen siitä nyt erityisen ylpeä, mutta ei se toisaalta aivan väärinkään olisi sanottu. Eipä olossani sitten loppujen lopuksi suurempia valittamisia ole, vaikka tästä blogista voisi jotain toista päätelläkin.
PS. Tämä ei koske tietenkään kaikkia feministejä. Vain niitä riitaisia.
Voisiko Viktor lisätä sellaisen pikakommentoiti-nappulan? Messevän kirjoituksen jälkeen joutuisi pinnistämään ihan liikaa, että saisi jotain vastattua. Tekisi kuitenkin kovasti mieli jotenkin osoittaa, että meni taas naulan kantaan.
VastaaPoistaTöks. Naulan kantaan. Taas. Hienoa tekstiä.