Raavin päätäni ja sieltä putoaa pieni musta (tai vihreä tai huomattavasti harvinaisempi punainen) kuminpalanen. Se putoaa sieltä huolimatta oikeaoppisesta hiustenpesusta ja kampaamisesta. Se putoaa sieltä tietämättä, kuinka paljon sitä vihaan.
Siihen asti, kuin ei itse tarvinnut murehtia siivoamisesta kuminpurut ovat olleet mukavia elinkumppaneita, joita on tullut kannettua kotiin lähes päivittäin. Nyt, kun asuntoa on pitänyt pitää siistinä omin voimin, ne eivät olekaan enää niin kivoja. Jotain tämänsuuntaista olisi voinut päätellä jo äitin tai siskon reaktioista aikoinaan.
Kuminpuruja menee kaikkialle. Hiuksiin, housuihin, sukkiin ja silmiin. Kotona ne sitten asettuvat kylppärin mattoon, lattiakaivoon ja ties minne. Ja vaikka miten siivoaisi, niitä paljastuu silti mitä erikoisimmista paikoista. Saatana.
Niille, ketkä eivät tiedä, mitä kuminpuruja tarkoitan: Kuminpurut/putu on sellaista pientä silppua, mitä laitetaan tekonurmikentille jalkapalloilijoiden (ja muiden kenttää käyttävien) kiusaksi kentän pehmentämisen nojalla.
Luin aamulla puhelimella. Pisti hymyileen heti aamusta.
VastaaPoistaKyllä putu oman postauksensa ansaitsee.
<3
Putu - yhteinen vihollinen jo vuodesta [vuosiluku]!
Poista