"AI S______A MITÄ V____A?!?! KUKA S_______N VAJAKKI ON TOLLASENKI TOHON LAITTANU?! AI V___U!!!"
Olen ottanut tavoitteekseeni karsia voimasanoja kielenkäytöstäni. Matkallani on kuitenki kaksi kolossaalista estettä: jalkapallo (josta joskus muulloin) ja asunnoissa sijaitsevat kiinteät esteet. Jälkimmäinen sisältää siis kaikki vihtahousun tekeleet, kuten ovenkarmit, kynnykset, pöytien ja tuolien jalat, sohvat yms.
En keksi juurikaan kurjempaa asiaa, kuin varpaansa potkaiseminen johonkin edellä mainittuun objektiin. Kipu on häkellyttävän suuri, ja se ei laannu aivan hetkessä. Parhaassa tapauksessa onnistut monottamaan varpaasi murskaksi ja voit siinä samassa unohtaa normaalisti kävelemisen viikoksi tai pariksi. (Sitten kun viikon linkutat, niin ai että, miten kivassa kunnossa muu kroppa on...)
En ymmärrä kuollaksenikaan, kuinka vaikea voi ihmisen olla arvioida jalkansa liikerataa niin, ettei se osu joka ainoaan esteeseen asunnossa. Empiirisen kokemuksen perusteella uskon myös näiden arkipäivän valonpilkahdusten sattuvan silloin, kun muutenkin menee aivan loistavasti.
Toivottavasti futaan varpaani johonkin huonekaluun mahdollisimman pian, jotta vaan en unohtaisi sen aiheuttamaa autuutta.
Sullon liian iso jalka tai liian pieni kämppä, tai molemmat. Huomaatko tätä viisauden suurta määrää? ;)
VastaaPoistaSe on vissiin sukuvika toi unettomuus, mut iän myötä se helpottaa. Tai siis ainakin mulla helpotti. Kuka olis ikinä uskonut, että musta tulee isona aamuvirkku? Entinen yönkukkuja.
Pitää toivoo kans, että helpottas. Vähän tollanen arjen turha riesa. Ton varvasjutun kanssa epäilen kyllä eniten vaan omaa koordinaatiokyvyn puutetta :D
VastaaPoista