unettomuus

Nyt ollaankin sitten läheisessä aiheessa. Tämä raskas, mutta kurja ongelma on ollut taakkanani jo monta vuotta. Siitäkin huolimatta, että ikäähän nyt ei aivan loputtomiin ole itselleni kertynyt.

Sitä tulee aivan liian helposti otettua nukkumaanmeno ja unen saaminen itsestäänselvyytenä. Ne hetket, kun painut pehkuihin ja luulet turhaan vihdoin nukahtavasi, raastavat ihmismieltä yllättävän rankasti. Turhautuminen tosin joskus unohtuu taka-alalle, kun turta ja virtauksenomainen valveuni ottaa ohjat mielessä.

Unettomuutta on helppo vihata. Lähes sanomattakin on selvää, että se haittaa normaalia elämää huomattavasti ja ihmiskontaktit muuttavat luonnettaan, sillä tavallinen rytmi ja ote elämästä karkaavat. Tavallisissa päivätöissä käyminen muodostuu hankalasta lähes mahdottomaksi ja eristäytyminen räjähtää käyntiin.

Unettomuus voi olla myös voimavara. Sen luoma ainutlaatuinen tunnetila antaa henkilölle aivan uudenlaiset valmiudet tarkastella omaa todellisuuttaan ja väitänkin, että ihmisen tulisi ainakin kerran elämässään kokea vakavahko unettomuusjakso. Se ei ole nautinnollista, mutta se on vaisusti ilmaistuna mielenkiintoista. Asiat näyttäytyvät aivan eri valossa, ja eri vuorokaudenaikoina hereillä oleminen on avartava kokemus. En kuitenkaan halua rohkaista ketään hankkimalla hankkimaan itsellensä uniongelmia.

Lopuksi haluan vielä laittaa tähän loppuun joskus aikaisemmin kirjoittamani (hieman proosallisemman) katkelman unettomuudesta. Valitettavasti hassunhauskuus jäi puuttumaan tästä postauksesta, mutta se johtuu aiheesta.

…ja valokeilan väistyessä tunsin taas olevani hetkellisesti turvassa. Valot tuntuivat uhkaavilta ja loivat mieltä rienaavia varjoja seinälle, jota olin tuijottanut viimeiset, kolme, neljä tuntia? Ahdistava paino koko kehossani luettelin asioita, joissa voisin olla menestyksekäs, tai oikeastaan joissa minun tulisi olla menestyksekäs. Satunnaiset kasvot, paikat ja tunteet kävivät esittäytymässä silmäluomilleni, poistuen kuitenkin yhtä pyytämättä kuin ne olivat ilmestyneetkin. Ulkoa kuuluvat rämisevät, häiritsevän voimakkaat äänet saivat oloni sietämättömän ja raivokkaan rajamaastoon. Ainoa asia, joka sitoi minut tähän paikkaan, oli puistattava inho allani ja sekalaisesti ylläni olevia vuodevaatteita kohtaan. Toisaalta mielessäni vallitsi alistunut tottumus tähän unettomuuden repivimpään ja kuvottavimpaan ulottuvuuteen. Tämä ei ollut…