Minkä takia sitä pitää luvata itselleen aina tietyin aikavälein, että "nyt muutan elintapoja, en syö karkkia/sipsejä/pikkulapsia tms"? En ainakaan itse edes ole loputtoman huonossa kunnossa, mutta silti täytyy tehdä näitä "täyskäännöksiä." Aivan kuin olisin jollakin tapaa parempi tai onnellisempi, jos en nyt jonkun tv-ohjelman lomassa vetäisi popcornia naaamaan tai söisi juopotteluillan aikana muutamaa kourallista sipsiä. Tai ostaisi illalle sipsipussia ja jäätelöpakettia, kun elämä niin potkii päähän just nyt.
Jos joku ravitsemusterapeutti tai joku muu juttagustafsbäri pyytäisi minua selvittämään, mistä tämä taipumus kelkan kääntämisestä olisi lähtöisin, minulla ei olisi pienintäkään ideaa. Voin ylpeänä todeta, että olen tehnyt tätä jo noin kymmenisen vuotta, vaikka ikääkään ei ole kuin hieman päälle puolet tuosta lisää. En siis ole saanut vaikutteita näistä tämän hetken tärkeimmistä ja kiinnostavimmista ohjelmista, joissa herkuttelu nähdään syövän ja lihavuuden jälkeen pahimpana perkeleenä, ja joissa
Kuitenkin taas tänään tuli luvattua itselleen, ettei ennen kesäkuuta sovi syödä mitään herkkuja. Varasin tosin itselleni mahdollisuuden syödä sitä Lidlin hyvää vaniljajäätelöä, mutta sitä ei lasketa. Saas vaan nähdä, kestänkö tällä kertaa jopa kokonaisen viikon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti