ruoka

Minulla on syömishäiriö.

Ei bulimia, ei anoreksia, ei ortoreksia, ei mikään -ia.

Kutsun sitä lihavan miehen syndroomaksi. Ruoka on hyvää ja kotona on kivaa. Jos minulla on lomaa, tai olen itse sitä itselleni ottanut, en tiedä mitään parempaa keinoa rentoutua kuin äärimmäinen laiskuus. (Nyt puhutaan siis viikonlopuista tai muista lyhyistä ajanjaksoista.) Tähän kuuluu usein tv-sarjoja, elokuvia, nettiä yms, mutta aina ruokaa. Hyvää sellaista. Tai ainakin parasta ja helpoiten saatavilla olevaa.

Ellen liikkuisi näin paljoa, olisin luultavasti erittäin lihava mies. Syön melkein mitä vain kaapista löytyy, tai jos ei löydy, kehittelen jotain. Tämä voisi olla todella huolestuttavaa, ellei tämä olisi juurikin parhaita tapoja tyhjätä ihmisen kovalevy. Asioita on yllättävän paljon helpompi kestää ja tehdä, kun lataa akkunsa olemalla tekemättä mitään. Paitsi tietenkin syömättä. Syöminen on tärkeää.

Miksi sitten kirjoitan tästä tänne? No, mietin tässä juuri, jaksanko paistaa jauhelihaa. Kello on puoli yksi yöllä.

Edit. Ruoka on vallannnut mieleni! En näemmä kirjoita enää muusta.

Edit2. Nyt toivon, että kukaan tämän uhri ei lue tätä ja pahoita ainakaan liikaa mieltään. Ehkä en enää kutsu tuota tuolla nimellä epäselvyyksien vuoksi. :D -> :(